And then they were three...

Ristiriitaiset ajat takana. Samalla niin raskas, mutta kuitenkin kutkuttava ja ihana! Ensimmäinen viikko omassa kodissa on nukuttu ja intoa riittää. Onneksi aurinko jaksaa möllöttää päivästä toiseen.

Yksi hammasharja on muuttanut toiseen osoitteeseen.

Saanen esitellä löydön, jota olen etsinyt liian kauan. Sairaslomalla maatessa googlettelin ja sattumoisin sen löysin - priimakunnossakin vielä! Näitä 60-luvun klassikkoja on paljon ruskeana ja viininpunaisena (yök), mutta mustat ovat olleet tiukassa. Mutta nyt mulla on se. Ah, rakastan!

Eteiseen ja keittiöön kirjaimellisesti tulvii valo aamuisin. Voiko olla parempaa?

Pääsiäishössötys on jäänyt tänä vuonna lähes tyystin. Onneksi viime kesänä alekopasta löytyneet pikkuamppelit säilyivät muutossa ehjänä, niin sain edes vähän pääsiäistä kotiin. Kukko munineen muuttivat myös parvekkeelle.

Aloitin päivän hysteerisellä kolmen tunnin järjestelyllä. Aherruksen kruunasi smoothie, jolla nykyisin aloitan päiväni lähes poikkeuksetta. Tänään sauvasekoitin survoi rahkaa, mustikoita, mansikkamehukeittoa, banaanin ja vehnäleseitä.

Värjäsin lisäksi muutaman munan. Sipulinkuorilla tulee tunnetusti parhaat, mutta koska minua laiskotti, käytin currya ja puolukoita. Aivan kivoja niistä tuli! Nyt vaan kolesterolitasot koholleen ja munia mussuttamaan.

Seinäpinnat täällä on ihan hyvässä kunnossa, mutta maalaan ne kuitenkin. Yritän pääsisäisen aikana saada mahdollisimman paljon aikaan, niin saa alkaa nostella tavaraa seinille. Happy times!

Vielä on pari päivää aikaa osallistua arvontaan - täällä.

Aurinkoa jokaisen pääsiäiseen!

90

Sitä valituksen määrää - omaa ja muiden. Milloin on liian kylmä tai kuuma, liikaa lunta tai loskaa. Usein aurinkokin paistaa liikaa. Elämä tuntuu olevan yhtä lomasta lomaan elämistä. Kun viikonlopusta selvitään, odotetaan seuraavaa. Joululomien ollessa ohi, lasketaan päiviä hiihtolomaan. Voisiko elämää olla myös lomien ulkopuolella? Koska meidän kuolevaisten on pakko tehdä töitä, miksi siitä arjesta ei yrittäisi nauttia?

Lasteni isällä on tänään syntymäpäivä. Kysyin aamulla, haluaako hän herkkuaamiaisen vai puuroa. Jälkimmäistä halusi ja sitä myös sai.

Itsekin valitan. Aika paljonkin. Pitäisi lopettaa tai edes vähentää. Ei me taideta tietää kurjuudesta kovinkaan paljoa.

Vein tänään paapalleni kukkia ja kortin, koska muuta en osannut. Halasin ja onnittelin iloista miestä, joka puku päällä, merkit rinnassa odotti vieraita. Puvun alla oli keho, joka on ottanut vastaan kranaatinsirpaleet. Kädet ovat tehneet toistakymmentä kaappikelloa, rakentaneet taloja. Samat kädet ovat kantaneet oman lapsen arkkua ja pidellyt vaimonsa kättä kuolinvuoteella.

Paappa kävelee edelleen kilometrien lenkkejä päivittäin, uusi juuri ajokortin ja kantaa omin käsin perunat kaupasta. Paappa täyttää tänään yhdeksänkymmentä vuotta. Arvostan!

Kuvassa paappa neljä vuotta sitten Peppi sylissään.

Me muuten vaihteeksi leivottiin viime viikonloppuna. Sanomattakin lienee selvää, että mun Jutta-dieetti on kärsinyt melkoisesti. Voi surkuus. Mutta ruoka on hyvää!

Sunnuntaina siis väännettiin korvapuusteja. Mmmm, onko parempaa?

Nyt meillä on pidetty sairastupaa lähes viikon. Lasteni isä on kuumeessa ja minä itse flunssassa ja poskiontelontulehduksessa. Tytöt köhii tottakai.

Kiva viikonloppu ja vauhdikas viikko edessä. Jes!

Pääsiäinen pyrkii sisään

Pääsiäinen on pian täällä! Koska en juhli kristillisiä pyhiä uskonnollisessa mielessä, olen iloinen, että niihin on luontevasti liitetty kaikkea muuta. Pääsisäisessä parasta on tietenkin suklaamunat, tiput, ruoho, mämmi, pasha, pajunkissat ja kaikki keltaiset asiat. Mämmikauden avasin kuukausi sitten työkaverin kerrottua että oli syönyt ensimmäisen mämmilaatikon ennen joulua.

Joku aika sitten maalasin typerän koivun väriset käppyrät keltaiseksi. Tuli juuri niin hyvät kuin ajattelinkin.

Viimepäivien mittaan olen pyöritellyt munia Darvi-massasta. Paketillisesta massaa tuli ihan sopiva määrä, mutta voisi sitä toisenkin satsin tehdä.

En tiedä, tuleeko tänä vuonna kasvatettua ruohoja ollenkaan. Onneksi on tuollainen hätävararuoho - Ikean muovikukka - johon munia sai laittaa.

Harmittelin juuri pari päivää sitten mielessäni, että edes kukkia ei viitsi ostaa, kun joka paikka on täynnä pahvilaatikoita ja jätesäkkejä. Kun eilen tulin töistä, odotti pöydällä kimppu tulppaaneja ja jääkaapissa viinipullo - jota aina ostan - jossa on polkupyörän kuva. Ne oli lasteni isältä. Kuulemma minun asuntokauppojeni kunniaksi. Tulin äärettömän hyvälle mielelle!

Nyt on siis mustaa valkoisella ja 60 neliötä omaa tilaa plakkarissa. Reilu viikko muuttoon, hip-hip-hurraa!

Aurinkoista viikonloppua!

Arvonta

Olen saanut ylettömän paljon kehuja, kommentteja ja iloisia lausahduksia liittyen blogiini. Aivan hämilleen sitä sellaisesta menee! Tämä on kiva harrastus, vaikka yleensä en tiedäkään, mistä seuraavaksi kirjoitan.

Ajattelin nyt kuitenkin järjestää pienen arvonnan, ihan vaan sen kunniaksi, että mulla on hyvä olla. Palkintona on kärpässieni-kori ja Marimekon Muija-patalappu. Lupaan laittaa vielä yllätyspalkinnon mukaan.

Säännöt on simppelit:

Kommentti - 1 arpa

Lukijaksi liittyminen (tai pysyminen) - 1 arpa

Linkitys - 1 arpa

Jos siis teet kaikki kolme, saat kolme arpaa.

Arvonta päättyy 31.3.2013

What a weekend!

Kosmetologini ehdotti maanantaina, että lädettäisiin viikonloppuna Himokselle laskettelemaan. Ei tainnut arvata, että olen yllytyshullu. Vuorokauden aikana hoidin itselleni lapsenvahdin lauantaiksi, tuuraajan sunnuntaiksi ja lasketteluvälineet lainaksi.

Lauantai-aamusta sitten lähdettiin (ihan vain muutaman kommelluksen kautta) ajelemaan. Tapaamme kerran kuussa puolituntisen, ja jutut ovat aina jääneet kesken. Automatkan aikana tutustuttiin kertomalla poikkileikkaukset elämistämme. Eihän siinä hiljaista hetkeä tainnut tulla tälläkään kertaa.

Alavudella oli aika pysähtyä ensimmäisen kerran eväille.

Majoituttiin Jämsän Gasthauseen. Aivan mahtava paikka! Muoviköynnöstä ja -viinirypälettä roikkui siellä täällä. Mikään tekstiili ei sopinut yhteen toisen kanssa, mutta sopi kuitenkin. Ah, ja se palvelu! Herttainen venäläinen omistajarouva oli äärimmäisen ystävällinen.

Himos oli juuri sopiva tällaiselle joka neljäs vuosi laskettelijalle. Rinteet hyvässä kunnossa ja jopa mustat rinteet olivat osaamiseni (ja reisilihasteni) saavutettavissa.

Ajatukset olivat aamusta lähtien minttukaakaossa ja kyllä nämä kiskurihintaiset maistuikin.

Tässä Johannan tyylinäyte rinteessä.

Illalla maailma parani hotellissa viinin ja musiikin säestyksellä. Laitettiin vähän lilaa luomeen ja lähdettiin Himos-Areenalle Jukka Pojan keikalle. Hieno paikka, loistava keikka ja paljon ystävällisiä ihmisiä! Kaksi ihmistä kysyi allekirjoittaneelta illan aikana: "Treenaatko sä?" Mua nauratti ihan hirveästi. 

Eilinen paluumatka oli pitkä, mutta sitäkin hauskempi sekin. Pysähdyttiin vaivaiset kuusi kertaa. Niistä kolme Seinäjoen rajojen sisäpuolella.

Nyt 12 tunnin unien jälkeen ajattelin lähteä puhdistautumaan juoksumatolle ja saunaan ennen iltavuoroa.

Kiitos Johannalle todella hyvästä viikonlopusta! En usko että tämä jää viimeiseksi laatuaan.