torstai 14. maaliskuuta 2013

90

Sitä valituksen määrää - omaa ja muiden. Milloin on liian kylmä tai kuuma, liikaa lunta tai loskaa. Usein aurinkokin paistaa liikaa. Elämä tuntuu olevan yhtä lomasta lomaan elämistä. Kun viikonlopusta selvitään, odotetaan seuraavaa. Joululomien ollessa ohi, lasketaan päiviä hiihtolomaan. Voisiko elämää olla myös lomien ulkopuolella? Koska meidän kuolevaisten on pakko tehdä töitä, miksi siitä arjesta ei yrittäisi nauttia?

Lasteni isällä on tänään syntymäpäivä. Kysyin aamulla, haluaako hän herkkuaamiaisen vai puuroa. Jälkimmäistä halusi ja sitä myös sai.


Itsekin valitan. Aika paljonkin. Pitäisi lopettaa tai edes vähentää. Ei me taideta tietää kurjuudesta kovinkaan paljoa.

Vein tänään paapalleni kukkia ja kortin, koska muuta en osannut. Halasin ja onnittelin iloista miestä, joka puku päällä, merkit rinnassa odotti vieraita. Puvun alla oli keho, joka on ottanut vastaan kranaatinsirpaleet. Kädet ovat tehneet toistakymmentä kaappikelloa, rakentaneet taloja. Samat kädet ovat kantaneet oman lapsen arkkua ja pidellyt vaimonsa kättä kuolinvuoteella.



Paappa kävelee edelleen kilometrien lenkkejä päivittäin, uusi juuri ajokortin ja kantaa omin käsin perunat kaupasta. Paappa täyttää tänään yhdeksänkymmentä vuotta. Arvostan!


Kuvassa paappa neljä vuotta sitten Peppi sylissään.

Me muuten vaihteeksi leivottiin viime viikonloppuna. Sanomattakin lienee selvää, että mun Jutta-dieetti on kärsinyt melkoisesti. Voi surkuus. Mutta ruoka on hyvää!

Sunnuntaina siis väännettiin korvapuusteja. Mmmm, onko parempaa?





Nyt meillä on pidetty sairastupaa lähes viikon. Lasteni isä on kuumeessa ja minä itse flunssassa ja poskiontelontulehduksessa. Tytöt köhii tottakai.

Kiva viikonloppu ja vauhdikas viikko edessä. Jes!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti